Miten minusta tuli ammattibloggaaja

Pupulandia-blogin kirjoittaja Jenni Rotonen kertoo, millaisten käänteiden kautta hän on päätynyt yhdeksi Suomen suosituimmaksi ammattibloggajaksi. 

”Pääsin lukion jälkeen vuonna 2003 opiskelemaan haluamaani opiskelupaikkaan Jyväskylän yliopistoon. Oikeastaan ainoa minua kiinnostanut ala oli puheviestintä ja olin aikamoisen onnekas, kun pääsin ensimmäisellä yrityksellä haluamaani opiskelupaikkaan, jossa vapaita aloituspaikkoja on vuosittain vain 15–20.

Teknologiavälitteisen viestinnän ohella minua kiinnostivat eniten satunnaiset kulttuuriin liittyvät kurssit, joita kävin erään sivuainekokonaisuuden kautta. Ehkä suurin käännekohta opinnoissani oli pohjoismaista muotoilua käsittelevä luentosarja. Olin aina ollut kiinnostunut muodista ja muotoilusta, mutta edelleenkään en tiennyt, mitä MINÄ voisin niiden aiheiden parissa tehdä – enhän ollut itse suunnittelija.

Muotoilua käsitellyt kurssi jäi muhimaan ajatusteni perukoille ja lennähdin kevääksi 2007 Brysseliin opiskelijavaihtoon. Kaipasin reissussa Suomen kieltä ja päädyin kerran puolivahingossa googlailemalla suomalaisten muotiblogien pariin. Niitä oli keväällä 2007 vasta muutama kourallinen ja taisinpa lukea kaikki löytämäni blogit siltä seisomalta alusta loppuun, kun oikein innostuin. Ajatus omasta blogista heräsi heti päässäni, mutta hauduttelin silti suunnitelmaa muutaman viikon ajan itsekseni, ennen kuin ryhdyin tuumasta toimeen. Parin viikon pohdinnan tuloksena syntyi Pupulandia.

Palattuani kesällä opiskelijavaihdosta takaisin Suomeen ajatus tulevaisuudesta ahdisti, koska tuntui, etten ollenkaan tiennyt, mihin suuntaan olin menossa ja mikä olisi se minun juttuni. Loppujen lopuksi yksi suunnitelmiani suuresti auttanut hetki oli juttutuokio kuusikymppisen tätini kanssa. Hän kyseli kiinnostuneena blogistani ja kiinnostuksistani ja jotenkin tulin siinä sivussa sitten maininneeksi sen muotoilua käsitelleen kurssin, joka oli minusta ollut niin mielenkiintoinen. Tätini tarttui heti aiheeseen ja tuumasi innostuneena, että selvästi muotoilu ja muoti kiinnostavat minua. Hän kehotti minua hakemaan harjoittelupaikkaa jostakin näiden asioiden piirissä toimivasta firmasta, jotta saisin jalkaani oven väliin oikealle alalle.

Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen ja aloin kartoittaa mahdollisuuksiani harjoittelupaikkojen suhteen – tavoitteissani oli työharjoittelu muodin, designin tai kulttuurin parissa. Laitoin hakemuksia sinne sun tänne ja lopulta sain kiinnostuneen oloisen vastauksen Sanoma-konsernilta. Piinasin yhteyshenkilöä aiheesta sinnikkäästi, soittelin perään, enkä luovuttanut, vaikka päätös asian suhteen venyi ja vanui. Lopputulos oli kuitenkin, että minulla oli Helsingissä harjoittelupaikka. Eikä ole muuten ensimmäinen kerta, kun olen puhunut itseni työpaikkaan sisään!

Työharjoittelun myötä koitti muutto Helsinkiin. Pakersin graduani ensimmäisten Helsingissä asumieni 1,5 vuoden aikana ensin työharjoittelun ja sitten sen myötä saamani osa-aikaisen työn ohella vaihtelevalla menestyksellä, välillä ahkerammin ja välillä laiskemmin. Päädyin siis työharjoitteluni jälkeen jatkamaan töitä Sanoma Digitalilla, koska työpanokseeni oltiin tyytyväisiä. Tein etätöinä erilaisia ylläpitohommia, hakukonemarkkinointiin liittyviä juttuja sekä simppeleitä copywriter-tehtäviä ja tienasin juuri sen verran, että pärjäsin opintotuella ja palkallani jotenkin. Siinä sivussa sitten kirjoittelin gradua, ja blogia. Tällä hetkellä aikaa tai kiinnostusta sen loppuun saattamiselle ei ole, mutta voi hyvin olla, että jossain vaiheessa tartun itseäni niskasta kiinni ja puristan sen valmiiksi.

Blogimaailman kannalta ensimmäinen merkittävä virstanpylväs on ollut se, kun mainostajat ja PR-ihmiset havahtuivat jossain vaiheessa muotiblogien suosioon. Muistan, että olin kirjoittanut Pupulandiaa noin vuoden, kun keväällä 2008 sain ensimmäisen kaupallisen yhteydenoton. Olin yhtä aikaa hyvin hämmentynyt ja samaan aikaan vähän innoissani: ”Mitä ihmettä tämä oikein tarkoittaa?” Mainostajat olivat yhtäkkiä hoksanneet, että muotiblogeissa pyörii aika hitsin paljon porukkaa ja erittäin selkeästä kohderyhmästä.

Työskennellessäni osa-aikaisissa hommissa Sanomilla freelancerina, tuolloin Digitytöt-nimistä videoprojektia luotsannut Helene Auramo halusi tehdä minusta haastattelun ja videohaastattelun lopussa mainitsin olevani vähitellen etsimässä uudenlaisia työhaasteita. Enpä tuolloin arvannut, että tuo puolihuolimaton kommentti toisi minulle vielä kuukausia myöhemmin työpaikan. Helene nimittäin muisti kommenttini myöhemmin, kun hän oli syksyllä 2009 ryhtynyt pienellä porukalla ideoimaan puhtaasti blogeihin keskittyvää portaalia ja mediaa. Helene ajatteli, että olisin täydellinen tyyppi työskentelemään tuon kaltaisessa yrityksessä ja kontaktoi minut yrityksen perustajan kanssa. Työsopimus solmittiin ja muutaman kuukauden päästä oli aika julkistaa uusi blogiportaali Indiedays, jonka alle loikkasin työntekijä-roolin lisäksi myös bloggaajana. Viestinnän ja markkinoinnin parissa tehty työ vastasi hyvin koulutustaustaani ja kokemustani, joten työpaikka sopi sisällöllisesti minulle kuin nenä päähän.

Jossain vaiheessa tasapainottelu bloggaaja-roolin ja työntekijä-roolin välillä alkoi olla vaikeaa enkä tuntenut, että olisin pystynyt täysin seisomaan joidenkin portaalissa tehtyjen linjausten takana, kun lopulta irtisanouduin yrityksestä pari vuotta sitten. Irtisanoutumispäätös oli suunnattoman vaikea ja melkoinen hyppy tuntemattomaan ja tietyllä tavalla tyhjän päälle, vaikka olinkin laskenut pärjääväni taloudellisesti ainakin jonkin aikaa.

Noin puoli vuotta työpaikasta irtisanoutumiseni jälkeen minuun otti muutaman viikon sisään yhteyttä peräti kaksi tahoa, jotka olivat kiinnostuneita rekrytoimaan Pupulandian omille sivuilleen. Neuvotteluita käytiin pitkään ja lopulta päätin lähteä Trendin matkaan, mikä tuntuikin minusta todella luontevalta, koska olin ollut lehden innokas lukija jo lähes vuosikymmenen ajan. Huomionarvoista kuitenkin on, että uuden sopimuksen solmimisen aikoihin olin blogannut jo 5 vuoden ajan eli ihan hetkessä nämä asiat eivät tapahtuneet.

Kevät 2012 oli muutenkin blogini kannalta varsin merkittävää aikaa, koska sain paljon todella kiinnostavia yhteydenottoja: olin muun muassa mukana YLEn tekemässä Blogistania-dokumenttisarjassa, olin kommentaattorina Nelosen studiossa suorassa Oscar-gaalalähetyksessä sekä vierailin Idols-kauden jaksossa muutaman muun bloggaajan kanssa. Tuntui myös helpottavalta, että ensimmäistä kertaa elämässäni sain nyt myös bloggaamisesta sellaista palkkiota, joka oli verrattavissa ”oikeasta työstä” saatavaan kuukausipalkkaan.

Siirryttyäni Trendin alle bloggaamaan syksyllä 2012 asiat tuntuivat vihdoin loksahtelevan paikoilleen. Olin ehtinyt viimeisten vuosien aikana tehdä valtavan paljon, mutta vihdoin minulla oli aikaa keskittyä kunnolla siihen, mitä rakastin eniten: bloggaamiseen. Ja viimein minulla oli myös mahdollisuus ottaa aikaa itselleni.

Perustin viime vuoden lopulla toiminimen, jonka kautta pyöritän blogiani ja muita työelämän projektejani. Freelancerina työskentely tarkoittaa käytännössä siis vain sitä, että en ole varsinaisessa työsuhteessa työnantajaan. En siis saa säännöllistä kuukausipalkkaa keneltäkään tietyltä työnantajalta, vaan toimin yrittäjänä, myyn palveluitani muille yrityksille ja laskutan sitten heiltä laskun muodossa tekemästäni työstä. Freelancer maksaa myös itse omat eläkemaksunsa, yms. pakolliset lakisääteiset maksut kuten yrittäjät yleensäkin. Usein freelancerit tekevät siis monelle eri yritykselle töitä joko säännöllisesti tai projektiluontoisesti.

Jos mietin tätä hetkeä ja miten olen päätynyt tähän, niin matka on ollut todella pitkä. Omassa elämässäni on tapahtunut monenlaisia mullistuksia kuluneen vuoden aikana, mutta on ollut suunnattoman helpottavaa, että työelämän osalta minulla viimein on ollut hyvä olla. Tiedän, että olen todella onnekas, että saan tehdä tätä työkseni, mutta sen voin kertoa, että ilmaiseksi en ole tähän päässyt. Olen tehnyt 6,5 vuotta lakkaamatta töitä päästäkseni siihen, missä olen nyt.”

Artikkeli on lyhennelmä Jenni Rotosen kirjoituksista syksyltä 2013. Artikkeli on julkaistu Rotosen luvalla.

Alkuperäiset kirjoitukset löydät Pupulandia-blogista täältä ja täältä.