Kaksi maahanmuuttajatarinaa: pianon- ja viulunsoittaja

Paljon puhutaan siitä, tarvitaanko Suomeen maahanmuuttajia hoitamaan palveluita ja tekemään töitä. Jokaisen maahanmuuttajan tilanne on ainutkertainen ja muutto on iso hyppy tuntemattomaan, jossa on paljon riskejä. Hannu Solanne haastatteli venäläistaustaista Galina Kotrosta ja hänen tarinansa taustoittaa hivenen sitä, miten maahanmuuttaja voi rikastuttaa suomalaista kulttuurielämää.

On kaunis kesäinen keskiviikkoilta. Ulkoilen, kuten niin usein, Helsingin Laajasalossa Aino Acten huvilan lähimaastoissa. On illansuu ja kiinnitän huomiotani ihmisiin, joita on tavallista runsaammin liikkeellä ja kaikki matkaavat kohti huvilaa. Kysäisen ohimennen yhdeltä pariskunnalta, mikä tuo heitä tänne? He kertovat, että huvilassa järjestetään ”romanttinen viuluilta”-konsertti. Tiedossa olisi ainakin Paganinia, Griegiä, Sibeliusta ja Tshaikovskia.

Sen verran uteliaisuus herää, että päätän kurkata sisälle. Huvila on tupaten täynnä, mutta muutama lippu näyttää olevan vielä myymättä. Kun lippu konserttiin maksaa vain 10 euroa, päätän vaihtaa saman tien ruumiillisen kunnon kohennuksen henkisen puolen virkeyttämiseen.

Monistettu käsiohjelma kertoi konsertissa esitettävät kappaleet sekä esiintyjät, joita oli kaksi: Irina Lappalainen soittamassa viulua ja Galina Kotronen pianoa. Naapurimaahan viittaavat nimet herättivät kiinnostukseni ja päätin selvittää, keistä on kysymys.

Sain kaksikosta haastateltavaksi lopulta Galina Kotrosen Pukinmäen taidetalosta. Galina tuli Suomeen vuonna 1997.

Oletko inkeriläisiä paluumuuttajia?
”En aivan suoranaisesti. Kotronen on nimenä vepsäläistä perää. Kun tulin tänne, en osannut sanaakaan suomea. Tulopäätöksen tekeminen oli kuitenkin helppo, koska useita ystäviäni oli muuttanut jo Suomeen ja olot silloisessa asuinpaikassani Petroskoissa eivät olleet erityisemmän hyvät. Sain tuttavaverkostoni avulla asunnon heti ja samoin tyttäreni pääsi saman tien kouluun. Kaksi perusasiaa järjestyi.”

Mitä teet?
”Venäjällä olin opiskelut musiikkia ensin kotikaupunkini musiikkikoulussa, sitten opistotasolla Kostromassa ja korkeakoulutasolla Petroskoin konservatoriossa, joka on Pietarin yliopiston sivupiste. Näissä olin pätevöitynyt konserttipianistiksi ja pianonsoiton opettajaksi. Työpaikan etsiminen ”ummikkona” ei ollut alussa aivan helppoa. Pääsin kuitenkin nopeasti ensimmäiseen työpaikkaan, venäjänkieliseen lastentarhaan ja siellä jopa tekemään koulutustani vastaavaa työtä eli opettamaan tarhan lapsille pianonsoittoa. Tein tätä työtä parisen vuotta ja sitten onnistuin saamaan paikan, tosin osa-aikaisen Pukinmäen taidetalosta, jossa olen opettanut viime vuodet pianonsoittoa.

Mikä soiton opettamisessa on kiehtovinta?
Lasten innostuneisuus ja opinhalu sekä kehittyminen. Paras palkinto tulee aina silloin kun oppilaat pitävät päätöskonsertin. Silloin näkee, miten huima kehitys on ollut ja miten innostuneita vanhemmat, paapat ja mummat ovat jälkikasvustaan.

Miten sitten tällaiset konsertit syntyvät?
Irina Lappalaiseen tutustuin sattumalta bussissa. Meistä tuli hetkessä ystäviä. Olemme viime vuosina harjoitelleet valtavasti yhdessä ja olemme myös saaneet pitää konsertteja. Aino Acten huvilan konsertin tilasi mm. Helsingin kaupunki.

Voiko teitä tilata esiintymään?
Tottakai. Teemme konsertin aina tilaajan toiveita kunnioittaen. Ohjelmistostamme löytyy esimerkiksi barokkiajan viulumusiikkia. Kevyttäkin musiikkia soitamme, sillä esim. nuorten tyttöjen kanssa pianotunneilla opetellaan aina ”Love Story” ja pitemmälle ehtineet haluavat usein soittaa ”Titanicin tunnuskappaleen” päätöskonsertissaan. Näitä siis soitetaan ja harjoitutetaan päivittäin.

Puhut varsin mainiosti suomea. Miten olet kielen oppinut?
Pääosin kuuntelemalla. Hyvä musiikkikorva auttaa sekä soittamisessa että kielen oppimisessa.

Oletko jostakin erityisen onnellinen Suomessa?
Tyttärestäni Annasta! Hän kirjoitti ylioppilaaksi luokan primuksena ja pääsi opiskelemaan Helsingin Yliopistoon lääketiedettä. Lääkiskin meni hyvin ja hän on yksi nuorimmista suomalaisista väitöskirjan tekijöistä. Nykyisin hän on työelämässä täysipainoisesti ja kehittymässä arvostetutksi diabetestutkijaksi ja alan asiantuntijaksi. Hän osaa hienosti suomea, venäjää ja englantia. Kyllä Suomi tarjoaa hienot mahdollisuudet päästä elämässä eteenpäin.

Irinan tarina on hieman toisenlainen. Hän tutustui Pietarissa asuessaan suomalaiseen taiteilijaan, Eino Lappalaiseen. Syntyi rakkaustarina, avioliitto ja muutto Suomeen.

Kuva: Lasipalatsin elokuva- ja mediakeskus/Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus

Käy tutustumassa myös muihin uratarinoihin!