Moni suomalainen tyytyy siihen, mitä hänellä on. Jos on hyväpalkkainen työ, siitä pidetään kiinni, vaikka työssä ei viihtyisikään. Kokonaan uusi ura tuntuisi liian radikaalilta. Lohjalainen Jaana Sundström toimi monta vuotta samoin, kunnes teki yhden elämänsä rohkeimmista päätöksistä. Hän jätti hyväpalkkaisen työnsä ja seurasi intohimoaan.
Jaana Sundström opiskeli laborantiksi ammattikoulussa, mutta valmistuttuaan hän valitsi toimistohommat kotiseudun tutussa paperitehtaassa oman alan töiden sijaan. 12 vuotta Sundström työskenteli konttorissa naisvaltaisessa työporukassa, kunnes hän kyllästyi. Seuraava työrupeama oli Sundströmin mieleen: Hän pääsi viideksi vuodeksi varastonhoitotöihin Rakennuskunta Hakaan, miesporukan ainoaksi naiseksi. 90-luvun laman takia Haka ajautui konkurssiin ja Sundström työttömyyteen.
Työttömyysputken katkaisi työvoimatoimiston kurssi, jossa Sundströmistä koulutettiin mikrotukihenkilö. Uusi työ löytyi Fujitsu Invialta, jossa hän neuvoi puhelimitse työnantajan yritysasiakkaita. Kymmenisen vuotta kului hektisessä ja stressaavassa työssä, jonka hoitamista seurattiin tarkkaan ja jatkuvasti vaadittiin uuden oppimista. Työ stressasi vähitellen niin paljon, ettei enää ollut kiva mennä töihin.
Työnsä ohella Sundström oli vapaaehtoisena toiminut päivystäjänä kriisipuhelimessa. Vapaaehtoistyön inspiroimana hän innostui vuorotteluvapaamahdollisuudesta Lohjan kaupungin erityislasten koulunkäyntiavustajana. Ensimmäisellä kerralla hän ei kuitenkaan uskaltanut tarttua tilaisuuteen, vaikka paikkaa hänelle tarjottiin. Kun sama mahdollisuus tarjoutui vuotta myöhemmin, hän oli työhaastattelun jälkeen valmis irtisanomaan työsuhteensa heti. Palkka putosi rajusti, mutta päätöstään hän ei kadu.
Aiemmin huonotuulisena töihin saapunut Sundström istui kahdeksan tuntia lankaluurit päässä vastaten puhelimeen minkä kerkesi. Uuteen työhön tullessa 7–14-vuotiaat pojat halaavat heti työpaikan ovella ja toteavat, että ihanaa kun tulit taas tänään. Lisäksi Sundström saa työssään leikkiä, laulaa ja liikkua ja työmatkakin lyheni 1,5-tuntisesta kymmeneen minuuttiin. Mahtavan työn lisäksi hänelle jää enemmän aikaa viettää unelmien kodissa, pienessä punaisessa mummonmökissä, jota Jaana miehensä kanssa etsi kymmenisen vuotta.
Vuoden määräaikaisen työsuhteen jälkeen Sundström sai jatkaa koulunkäyntiavustajan hommissa. Uusi ura sai jatkoa ja Sundström oli tyytyväisempi kuin aikoihin.
Jaanan motto: Jos voit pahoin työssäsi, vaihda työpaikkaa. Viisikymppisenäkin se onnistuu.
Vieläkö epäilys kalvaa mieltä? Käy lukemassa 3 vinkkiä, jotka auttavat sinua työllistymään viisikymppisenä!